Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

torstai 5. lokakuuta 2017

Minä olen historiaa

Olen kiitollinen kaikille niille, jotka ovat tehneet valtavan työn kootessaan Kukkojen ja Rogelien sukupuut pantaviksi kansiin ja kirjoihin. Minä olen hyvin kiinnostunut historiasta, ja omat sukujuuret saavat sen elämään. Kaikkia sukututkimustietoja ei ole pantu koviin kansiin, mutta onneksi olen saanut muutakin sukuaineistoa.

Nykyään on kirkonkirjoja skannattu verkkoon, mikä varmasti auttaa tutkijoita, mutta silti aikaa varmasti palaa. Minulla ei ole kärsivällisyyttä tuollaiseen tiedonkeruuseen eikä myöskään hankalien ruotsiksi kirjoitettujen käsialojen lukemisen opettelemiseen. Valmiiksi kerättyjä tietoja tutkin mielelläni.

Sukupuissa voi olla kirjausvirheitä eivätkä verisukulaisuudet muutenkaan ole aina varmoja. Kirkonkirjoihin perustuvat sukutiedot antavat noista puutteista huolimatta hienon ja runsaan näkökulman omaan taustaan varsinkin, jos jaksaa tutustua myös pitäjähistorioihin, joista saattaa löytyä jopa tietoja omista esivanhemmista. Ainakin voi tutustua siihen maailmaan, jossa omat esivanhemmat ovat eläneet.

Isäni on kotoisin Viipurinläänin Pyhäjärveltä. Kyseisen kunnan historiateosta laadittaessa on yhtenä informanttina ollut isäni isoisä, minkä vuoksi teos on erityisen kiinnostava.

Merikarviasta on tehty ansiokas pitäjähistoria kuten Ahlaisista, josta äitini isä oli kotoisin. Merikarvian historiasta muistankin tuttuja sukunimiä. Ahlainen, joka kuuluu nykyään Poriin, on Merikarvian naapurikunta.

Menemme vaimoni kanssa huomenna Turun kirjamessuille. En tiedä onko täällä antikvaarinen osasto kuten Helsingin messuilla. Jos on, voisin taas etsiä kiinnostavia pitäjä- tai sukuhistorioita.  

Olen ajatellut jakaa sukuni nimet kahdeksi erilliseksi luetteloksi. Tämä on luonteva jako, koska äitini on lännestä ja isäni idästä. Tämän jaon kautta nimien tutkiminen on varmaan kiinnostavampaa. Voisin myös merkitä kunkin sukupuussani olevan nimen varhaisimman edustajan syntymäpaikan.

Sukunimet ovat kulttuurihistoriaa. Tämänpäiväisessä Hesarissa on hyvin kiinnostava artikkeli sukunimien historiasta: Hyrynsalmelaisista joka kuudes on Heikkinen.

Itä-Suomessa nimet ovat siirtyneet isälinjassa sukupolvesta toiseen. Länsi-Suomessa on useammin käytetty talojen nimiä.

Ostin joskus Helsingin kirjamessuilta Pirjo Mikkosen ja Sirkka Paikkalan teoksen Suomalaiset sukunimet (1993). Kirjassa kerrotaan nimien levinnäisyydestä ja alkuperästä. Näitäkin tietoja on kiinnostavaa yhdistää sukupuihin ja paikallishistoriaan.

Sukutietoa on tietenkin nykyään myös runsaasti saatavissa verkosta.

Luultavasti yleistyvät geenitestit tulevat vahvistamaan ja heikentämään kirkonkirjojen osoittamien sukulaissuhteiden oikeellisuuden todennäköisyyksiä.


Ha haa! 

Vaimollani on ollut hyvä nenä. Hän on antanut minulle joululahjaksi vuonna 2004 Kazuo Ishiguron tunnetuimman teoksen Pitkän päivän ilta, joka lienee tekijän tunnetuin teos.  Pidin kovassti tuosta hienosta kirjasta. Ishiguro on nyt ilmoitettu Nobelin kirjallisuuspalkinnon seuraavaksi voittajaksi.






Ei kommentteja: