Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

lauantai 19. elokuuta 2017

Surupaikalla



Halusin käydä viemässä kynttilän surupaikalle. Oliva loppuneet lähikaupasta, joten vein kukkia.


Surupaikan ulkopuolella en juuri huomannut erityistä. Turkulaiset olivat viettämättä lauantai-iltaa.


Itse paikalla tunnelma koskettava. Ihmiset seisoivat piirissä kunnioittavan etäisyyden päässä kukka- ja kynttilämerestä. Spontaanisti syntynyttä muistoinstallaatiota lähestyttiin vain, kun otettiin kuvia ja kun tuotiin kynttilä tai kukkia.

Väki seisoi hartaana eikä ääntä korotettu. Minullakin tuli piirissä seisoessani sellainen tunne, että en halua lähteä paikalta.




















Editoitu

Ei kommentteja: