Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Meilahdessa

Tänään alkoi vuosikatselmusruljanssi. Menin Meikkuun noin varttia vaille yksitoista. Minulta otettiin luuydinnäyte rintalastasta. Lääkäri oli kokenut ja hyvin taitava. Hän pisti vain yhden puudutuspiikin kohtaan, josta hän sitten otti näytteen. Se riitti. Sitten hän porasi nopeasti rintaani ja näytekin tuli tuosta noin vain. Hän oli sitä mieltä, että imeminen tuntuu enemmän alhaalta kuin ylhäältä otettaessa. Minun kokemukseni on päinvastainen. Tosin kerran rinnasta imeminen heijastui kaulaan saakka.

Sitten sain lapun rintaani.

Lähdin röntgeniin ja ilmoittauduin Tornisairaalan ensimmäisessä kerroksessa. Siirryin odotustilaan. Sain tekstiviestimuistutuksen, että minun pitääkin olla Kolmiosairaalan yleispolilla. Juttelin erään hoitajan kanssa. Hän tutki tietojärjestelmää ja sanoi, että keuhkokuvaan tarvittaisiin lähete.

Menin yleispolille. Siellä sanottiin, että pitää mennä hemapolille. Sinne sitten soittamaan siirrehoitajan ovikelloa. Hän tutki asiaa ja kertoi, että lähete on kyllä toimitettu. Jossakin vaiheessa huomasin, että saamani tekstiviesti koskikin ensi perjantaita.

Käytävässä vuoroaan odottava minun laillani viime vuonna siirteen saanut henkilö puhutteli minua. Hän oli tunnistanut minut nimestä ja kertoi olevansa blogini lukija. Rupattelimme hetken. Sain positiivista palautetta. Tällainen antaa intoa kirjoittamiseen. Terveisiä sinne Jyväskylään!

Kun palasin vanhan puolen ensimmäiseen kerrokseen, kuulin kaukaa nimeäni huudettavan. Huutelin takaisin ja pääsin kuvaukseen.

Sitten menin labraan. Verinäytteen otto sujui tällä kertaa hyvin. Ensimmäisestä reiässä tuli riittävästi - monta putkiloa.

Sitten oli EKG:n vuoro. Ilmeni, että meillä oli ongelma. Minulla oli lappu rinnassa. Ohjeiden mukaan hoitajat eivät saa repiä sitä pois EKG: ottamista varten. Käyrässä yksi vaihe olisi suoraa viivaa. Suora sydänkäyrä kuulosti siltä, että potilas kuuluisi kylmiöön. Revin itse lappua niin paljon auki, että sydämeni pompotus saatiin mitatuksi kunnolla.

Tornin aulassa tapahtui jotakin, joka pisti silmään, vaikka oli vain sattumaa. Lääkäri oli tullut vastaan potilasta ja huomasi tämän Kolmiosairaalan aulassa. He lähtivät toisiaan kohti. Kumpikin ontui jalkaansa. Kohdattuaan toisensa he lähtivät yhdessä toisaalle.

Tänään minulla tuli vanhuuseläkkeeseen oikeuttavat ikävuodet täyteen. Päivää juhlisti se, että molemmat kuppaukset sujuivat hyvin. Lauantaina täytän yhden vuoden uudessa elämässäni.



2 kommenttia:

Laulava aurinko kirjoitti...

Pisti hymyilyttämään tuo klenkkaavan lääkärin ja klenkkaavan potilaan kohtaaminen. Ihan näin silmieni edessä.

Heikki Honkala kirjoitti...

Joo, olihan siinä jotakin koomista, mutta toivotaan, että kumpikin saa jalkansa kuntoon.