Sairaan rakas elämä

Imusolmukesyövän ja leukemian kokenut mies kirjoittaa

perjantai 12. toukokuuta 2017

Nopat ovat kolisseet

Olemme kodittomia.

Tänään on ollut hieno päivä, aurinkokin on paistanut. Kävimme aamupäivällä Meikussa. Keskustelu käytiin onnellisien tähtien alla, sillä minun kuntoni kerrotaan olevan niin hyvä kuin se voi olla. Tilani on se, mikä on ollut hoidon tavoitteena.

Tämänkertainen hematologi kertoi hyvin perusteellisesti asioista. Minulla olleet käänteishyljintäoireet  ovat ilmenneet iholla, veriarvoissa ja maksassa. Ymmärsin, että akuuttien hylkimisoireiden suhteen tilanne alkaa olla hyvä, mutta kroonisia voi tulla. Kun siirteen saamisesta on kulunut vuosi, selviäminen alkaa olla todennäköisempää.

Minulle valkeni, että kehossani on meneillään valtava prosessi, kun uusi veri, alkuperäiset kudokset ja useat lääkkeet myllertävät yhdessä. Väsähtelyni on aivan normaalia. Olisi siinäkin tapauksessa, että olisin vain palannut osa-aikatyöhön. Nythän on meneillään kaikenlaista muutakin.

En tule palaamaan entiselleni, koska elpyminen kestää pitkään ja vanhenen samalla.

Lääkäri toi esiin aikeemme muuttaa Turkuun. Ovat ottaneet hankkeen tosissaan ja niin mekin. Hän pyysi lupaa lähettää jo tietokoosteen minusta TYKS:in. Suostuin. Hyvä juttu. Siirtyminen tulee sujumaan kitkattomasti. Minulla olisi luultavasti muutoinkin edessä siirtyminen valvontaan muualle yksivuotistarkastuken jälkeen. Ilmeisesti Peijakseen, koska asumme Herttoniemessä. Sieltä minulla onkin oikein hyvä kokemuksia lymfoomahoidon alkuvaiheesta.

Asiat hoituvat kuulemma siinäkin tapauksessa, että muuttaisimme johonkin EU-maahan. Kansainvälinen sv-kortti toimii. Hyvä tietää.

Iltapäivän puolella kävimme OP:n uudessa upeassa kolossissa Vallilassa ja teimme kaupat. Ostaja vaikuttaa oikein tyytyväiseltä ja niin olemme mekin, huojentuneitakin olemme.

Nyt voimme alkaa suunnitella tulevaisuuttamme avoimin mielin. Ostaja tuli vielä meille mittailemaan ja juomaan harjakaiskahveja. Nyt hänellä oli kumppanikin mukana.

Tänä iltana menemme vielä kirjapiiriin keskustelemaan Marja-Liisa Vartion romaanista "Kaikki naiset näkevät unia". Huomenna lähdemme huilaamaan Siuntioon, josta palaamme sunnuntaina.

Olemme vapaita kuin taivaan linnut.

Ei kommentteja: