Minua oikaistiin eilisestä postauksestani Facebookissa (kiitos Matti). Oletetussa Luther-referaatissa puhuttiinkin maailmanlopusta eikä Lutherin omasta kuolemasta. Siis vaikka Luther tietäisi, että huomenna tulee maailmanloppu, hän istuttaisi tänään omenapuun.
Kun googlasin asiaa, minulle selvisi, ettei sanonta ilmeisesti olekaan Lutherilta (Reformaatio 2017). Ei kuulemma löydy uskonpuhdistajan teksteistä. Kerrotaan myös, että , että Lutherista on useitakin puihin liittyviä legendoja. Omenapuujutun lisäksi kerrotaan Luthe-tammesta sekä Luther-lehmuksesta ja -pyökistä (Legendoja Lutherista: Luther ja puut).
Olkoon lausuma Lutherilta tai ei, siinä on asennetta. Minulta jäisi varmaan puu istuttamatta, jos olisin valmistautumassa huomiseen maailmanloppuun. Ei taitaisi kevätkään olla riittävän pitkällä, mutta olisiko sillä väliä.
Vertaus on kuitenkin hyvä. Uskon olemukseen kuuluu usko mahdottomalta tuntuvaan. Järki luo epäilyksiä. Minäkin haluaisin olla puunistuttajan mielellä kuvatussa tilanteessa.
Eilen esittämäni versio sopii paremmin arkisiin puuhiin. Jos istutan omenapuun tietäen, että kuolen seuraavan päivänä, voin ajatella tänne jäävien voivan syödä kasvavan puun hedelmiä. En toki ehtisi tietää, kasvaako puu, mutta siinä toivossa voisin elää.
Tuossakin muodossa vertaukseen liittyy minusta teologinen teema. Jeesuksen lähetyskäsky ei poistu voimasta, vaikka tietäisin kuolevani pian.
Joka tapauksessa haluan suhtautua istuttajan mielellä syöpien jälkeiseen elämääni.
2 kommenttia:
Samantyyppisiä ajatuksia.
Samantyyppisiä ajatuksia.
Lähetä kommentti