Leipä maksaa

Olen kirjannut kauppakuiteista ruokaostokset kirjanpitoon puolelta kuulta. Näyttää siltä, että mennään lähes viidensadan euron kuukausitahtia, mikä on ehkä hieman liikaa kahden hengen talouteen. Näin päästään toivottavasti kiinni niihin tekijöihin, joilla on eniten merkitystä.

Leivän hinnalla saattaa olla merkitystä. Tulin ostaneeksi eilen todella laadukasta ruisleipää ja Ylhäistenleipää myös. Olen huomannut, että aivan laadukasta Reissumiestä myydään todella edullisella kilohinnalla.

Vuosia sitten tein samantapaisen laskelman ja opin, että on ihan samantekevää, mitä vessapaperi maksaa. Sen merkitys on niin pieni, että kannattaa ostaa laatua.


Onkohan evakon ja sotaorvon poika herkistynyt, kun näki taas viime yönä unta Putinista. Oltiin taas jonkinlaisia kavereita, mutta olin varuillani. Olenkohan ihan maan poliittisilla linjoilla. Tiukka muskelimies hän oli unessakin.

Hyvä ja huono kokemus

Virtuaalinen aamutunti onnistui oikein hyvin. Kahden avauksen ja kahdenkymmenen repliikin tavoite tuntui sopivan varsin hyvin tuohon puolitoistatuntiseen. Keskustelu velloi mukavasti ilman, että minun tarvitsi olla joka paikassa patistelemassa. Toki replikoin aktiivisesti. Keskusteluteemat pysyivat varsin hyvin kurssiteemojen puitteissa. Mukavaa palautettakin tuli. Tällainen voisi olla mukana kurssiohjelmassa ilman tällaista erityistarvettakin. Pääsen keksutelun kautta perille opiskelijoiden suhtautumisesta kurssiin. Muutama oli mielissään piirtämisestä ja kuvien otosta. Se viittaa siihen, että tekemistä on runsaasti hyvä olla mukana.

Yksi tuntipari tänään oli järkyttävä kokemus. Opiskelijat tekivät suunnilleen mitä lystäsivät. Kännyköitä jouduin vahtimaan jatkuvasti. Peli niiden suhteen on selvä. Niillä ei juurikaan ole järkevää tekoa tunnilla esimerkiksi tiedonhankinnassa, koska lähes aina, kun kännykkä on käytössä, opiskelija on muissa maailmoissa ja vain fyysisesti läsnä. Yhtä opiskelijaa komensin monta kertaa. Kun hän ei uskonut, eikä suostunut lähtemään ulos, merkitsin hänelle poissaolon. Hän uhkasi rehtorilla. Toinen opiskelija tuli melkein silmille, kun merkitsin hänelle poissaolon kännykän käytöstä. Uskoi, kun sanoin, että riippuu käytöksestäsi, poistanko merkinnän. Annoin kummallekin mahdollisuuden saada merkintä poistetiksi, jos tekevät säällistä oppimispäiväkirjatekstiä katsotusta videosta.

Yksi pyrki hämäämään ja häiritsemään työtäni jankuttamalla toisen opiskelijan poissaolomerkinnästä ja sanomalla, että hekin lähtevät tekemään videota, kuten neljä opiskelijaa, joille kyseinen homma on muualta annettu toimeksi.

Yksi opiskelija pisti kesken kaiken repun selkäänsä ja häipyi. Onneksi kollega - kyseisen luokan ryhmänohjaaja - tuli avuksi järjestyksen pitoon. Laitoin kesken tunnin vararehtorille viestin siten, että opiskelijat näkivät tekstin, ja pyysin, että jotakin erityistoimenpiteitä tehtäisiin ryhmälle, jotta opiskeluhalukkaat saisivat rauhan keskittyä työhönsä. Ehdotin esimerkiksi ryhmän hajottamista. Kuulin sitten kollegalta, että ryhmä aiotaankin hajottaa kuuteen osaan.

Raskas oli päivä, mutta siitäkin selvittiin.

Kuinkahan käy ...?

Jopa koulu voi olla turbulentti toimintaympäristö. Koululla on monenmoisia aktiviteetteja, joihin opiskelijoita tarvitaan tuntien aikana. Muunkinlaista tapahtuu. Huomisella aamuryhmälle ei ole poiskkeuksellisesti tunteja minun tuntini jälkeen. Kyseisten tuntien opettaja pyysi miettimään jotakin erilaista aamuksi, jotta opiskelijoiden ei tarvitsisi tulla vain sitä varten kouluun. Joku opiskelija taisi toivoa etätehtävää, varmaankin jotta ei tarvitsisi nousta aikaisin.

Käyttämässämme nettialustalla (Itslearning) on sekä chatti- että nettikeskusteluominaisuus. Edellisestä ei jää dokumenttia, mutta jälkimmäisestä jää eli keskustelu kirjaantuu muistiin. Olen ajatellu kokeilla jälkimmäistä huomenna. Käymme keskustelun oppituntien aikana. Olen käyttänyt tämäntyyppistä ominaisuutta opetuksessani jo vuosia sitten, jolloin käytimme BSCW-sovellusta. Sitä seurasi Blackboard ja tätä Moodle. Nyt on käytössä mainitsemani Itslearning, joka ei sekään ole mielestäni ylivoimainen muihin verrattuna. On siinä toki aika hyviä ominaisuuksia ja kohtuullisen joustavakin se on. Ei kuitenkaan erityisen intuitiivinen ja sen runkoajatuksena tuntuu olevan tuntien yksityiskohtainen suunnittelu etukäteen. Siinäkin on puolensa. Toteutuksia voi aika hyvin kopioida ja vetää suunnilleen samansisältöisinä. Jonkinlainen kurssisuunnitelma on tietysti hyvä olla olemassa, kun kurssi aloitetaan, mutta itse mielelläni haluan ottaa ryhmän yksilöllisyyden huomioon. Jos ryhmässä ilmenee intoa erilaisiin kokeiluihin, tätä on hyvä käyttää hyväksi toteutuksissa.

Kaipaisin alustaan joustavampia videoiden hyväksiikäyttöominaisuuksia ja vaikkapa piirtämismahdollisuutta. Siellä voisi olla myös kunnollinen esityssovellus sisäänrakennettuna. Blogi siinä on, mutta sitä joudutaan säätämään opiskelijakohtaisesti ennen kuin se on muiden ulottuvilla.

Muinaisten kurssieni nettikeskustelut eivät olleet hääppöisiä. Tosin ei ollut niiden ohjauskaan. Annoin opiskelijoille tehtäväksi keskustella vähintään tietyn repliikkimäärän verran. Kai annoin joitakin teemoja, toivottavasti. Sinne tuppasi kertymään "Samaa mieltä"-tyyppisiä kommentteja. Opiskelijoilla oli runsaasti aikaa osallistua. Pakkopullaa se heille taisi olla.

Olen lähettänyt opiskelijoille ohjeen ja kehottanut kutakin tekemään vähintään kaksi keskustelualoitetta ja kirjoittamaan vähintään 20 kommenttia, jotta ei merkitä poissaoloa. Toivottavasti innostaa aloitteellisuuteen. Käy aika rankaksi, jos on minun aktiivisuuteni varassa.

Katsotaan miten huomenna käy. Olenkohan itse kehittynyt yhtään ohjaajana?

Syövän muisto silmissä

Sain syövästä tai syöpähoidoista kuivat silmät. Rähmivät kovin öisin. Olen saanut salvaa niihin. Nyt keväällä tuntuvat erityisesti äityvän. Punottavat. Mahtavatkohan siitepölyt vaikuttaa? Minulla on joskus ollut siitepölyallergiaa, mutta se ei ole vaivannut pitkään aikaan. Se saattoi aikoinaan olla stressiperäistä, kuten peräpukamavaivatkin, jotka hyvin harvoin enää muistuttavat itsestään.

Hankala vaiva tämä kuivasilmäisyys. Salvan käyttö haittaa näkemistä.

Usko tai älä, kannattaa kirjoittaa käsin

Jarmo Laitaneva oli kysellyt kuuntelijoilta miesten ikääntymiseen liittyvää ja poimi viestissään meille  keskusteluun osallistuville tällaista:  Ihminen kaipaa jotain merkityksellistä elämäänsä myös vanhetessaan. Uusia harrastuksia ja liikuntaa, kunnon yöunet ja ruokavalion, ettei pääkoppa vaivu alakuloisuuteen.

Tuossa on tiivistetty mainiosti mielestäni keskeisesti ikääntymiseen liittyviä seikkoja. Kunnon yöunia kannattaa vaalia. Jos unet jäävät lyhyeksi, sen tuntee raskaasti nahoissaan seuraavana päivänä. Ruokavalion koostumuksella on merkitystä, mutta erityisesti ruokailun säännöllisyydellä. Elämä puksuttaa mukavasti raiteillaan, kun saa nukkua kunnolla ja syödä sopivan terveellisiä aterioita säännöllisesti. Liikunnalla on myös suuri merkitys. Kun kunto on huono, tuntee itsensä köntykseksi, jonka pitää raahata vaivoin olemustaan paikasta toiseen. Mukavammin menee, kun askel on kevyempi.

Vielä kun saisin painoni putoamaan ainakin kymmenkunta kiloa, niin jo!


Kuulin radiossa osan Jaana Venkulan haastattelua. Hän kertoi, että on suuri merkitys, tehdäänkö muistiinpanot tunneilla käsin kirjoittamalla vai tietokoneella. Hän kertoi tutkimusten osoittavan, että käsin kirjoitettaessa paljon paremmin kuin koneella näpyteltäessä. Hänen mukaansa jälkimmäisessä kirjoitetaan suunnilleen miten kuullaan, mutta edellisessä joudutaan miettimään mitä kirjoitetaan. Kun aivot joutuvat työskentelmään enemmän asian parissa, asia jää paremmin mieleen. Venkula jopa kehoitti mieluummin kirjoittamaan, mitä kuullusta tulee mieleen kuin sen mitä kuulee.

Venkula sanoi myös, että lapsien pitäisi antaa tehdä käsin jotakin muuta kuin näpytellä koneilla. Tämä on sen takia hänen mukaansa tärkeää, että näin vältytään masentumiselta. Lieneekö asia niin, että kun tekee jotakin käsin kosketeltavaa, ihminen saa tyydytystä eikä masennu?

Oi niitä aikoja ...

Kävin opiskelijoiden kanssa Ateneumissa katsomassa Ismo Höltön valokuvanäyttelyä ja yleiskokoelmaakin. Opas oli unohtanut tai muutoin sekoillut, mutta mukava noita oli katsoa ilman opastustakin.

Kuvat ovat 60-luvulta. Erittäin vaikuttava näyttely. Suosittelen. Mukava nostalgiamatka, kun itsekin olen elänyt tuon ajan. Suomi oli kovin toisenlainen maa silloin. Ei ollut nykyistä sosiaalihuoltoa. Jotkut joutuivat pukeutumaan todella surkeasti. Kuvissa oli myös oikeita työmiehiä, jotka olivat joutuneet rasittamaan ruumistaan koko työikänsä ja ehkä enemmänkin. Se näkyy olemuksessa.


Kunnioitan sitä vaivaa ja antautumista, jolla kollegani toteuttaa opetustaan. Hän opettaa matematiikkaa. Kun opiskelijoilla on taipumus kopioida tehtävien vastaukset toisiltaan, hän tekee heille eri tehtävät. Näin jokainen joutuu vaivautumaan ja oppii varmemmin. Nostan hattua,


Olen tyytyväinen, että olen saanut liikuntarytmin toimimaan. Viime viikolla liikuin viitenä päivänä. Kävelyä ja kuntopyöräilyä, hieman muutakin tyhy-päivänä. Tuntuu jäsenissä. Olen käynyt laittamassa ilmaa pyörän renkaisiin. Huomenna voisin harkita koululla käymistä pyörällä.


Haluaisin jo alkaa maalaamaan tai piirtämään. On tullut kynnys. En saa aloitettua. Pitäisi varmaan "teeskennellä" jotakin, että pääsen alkuun.

Kuvakertomus käynnistä Isossa Pajassa

Iso Paja on aika Länsi-Pasilassa ja työpaikkani itäpuolella rataa, aika lähellä. Aloitin hommat kahdeksan tienoissa ja toinen ryhmäni käynnistyi kymmeneltä. Laitoin opiskelijat hommiin esimieheni luvalla ja lähdin Isoon Pajaan.

Kävelin radan alta sen länsipuolelle ja sitten sen reunaa eteenpäin. MAtkan varrella on monta ratasiltaa vierekkäin. Varmaan muistakkekin ne.

Entinen ratapiha on nykyään suuri hiekkakenttä. Tänne nousee joskus pilvenpiirtäjiä.

Iso Paja

Hanna Kinnunen

Jarmo Laitaneva

Karoliina Ojanen

Oli mukava olla keskustelemassa. Aika paljon se keskittyi seksuaalisuuteen, mutta ei mennyt minusta liian intiimiksi. Syöpäasioistani olen kirjoittanut blogiinikin.

Tutkija-Karoliina osoittautui hyvin nuoreksi. Ihmettelin hänelle, että hän on kiinnostunut ikääntyvistä miehistä. Ilmeisesti vähän tutkittu aihe on ollut syytä nostaa tapetille.

Vaikka aikaa oli tunti, se loppui kesken. Kaikkia aiheita ei ehditty käsitellä. Jarmo Laitaneva sanoikin, että tahtovat jäädä pinnallisiksi.

Kävelin haastattelun jälkeen takaisin koululle, kävin syömässä ja jatkoin sitten saman ryhmän parissa. Sen jälkeen oli vielä yksi ryhmä.

Miesten tunti: Mies ja ikääntyminen

Olin tänään suorassa lähetyksessä Jarmo Laitanevan haastateltavana tutkija Karoliina Ojasen kanssa. Puheen päivän aamulähetys on kuultavissa tästä. Keskustelumme alkaa noin tunnin kohdalta. Tämä tulee myöhemmin Areenaan myös omalla otsikollaan.

Naisten keskustelujen salattu ulottuvuus

Tein uuden äijäaterian päivälliseksi. Braatwurstia, pekonia, säilöttyjä sieniä ja vihanneksia. Tuntuu olo kylläiseltä. Nyt olin liottanut sieniä eivätkä olleet niin järkyttävän suolaisia kuin lounaalla.

Tylsä päivä. Tuntuu yksinäiseltä. En oikein osaa vain levätä. Olen lueskellut, kirjoittanut tätä blogia ja yritellyt saada tiedonsiirtoa onnistumaan vanhalla videoeditorillani. Äsken kuuntelin sanaa netin kautta.

Lukeminen ei suju kuten ennen. En jaksa pitkään yhtä eeposta kerrallaan. Myöhemmin illalla ei tahdo valo riittää. Vanheneva mies. Ehkä oikea tapaus puhumaan huomenna aiheesta radiossa.

Tässä erään ystäväni FB-kommentti postaukseeni "Miehen paras ystävä on nainen": Voi Hessu! Naisten välinen ystävyys ei korvaa hyvää parisuhdetta. On olemassa sellaista syvää yksinäisyyttä josta eivät tiedä muut kuin yksinelävät, eronneet ja kuolleessa parisuhteessa elävät.

Noin asia lienee.

Silti ihmettelen, miksi naiset kaipaavat meitä tuppisuita miehiä. Minä en ikipäivänä osaisi puhua vaimoni kanssa siten kuin hän keskustelee ystävättäriensä kanssa. On aiheita, jotka eivät minua kiinnosta ja siinä olen heikoilla. Sitten joissakin tapauksissa, jos käymässä vaimoni hyvä ystävä, jota minäkin kai jollakin tasolla voisin kutsua ystäväksi, tunnen itseni hieman ulkopuolisoksi. Koen, että jotta juttu sujuisi, minun on syytä vaihtaa huonetta. Näin ei toki ole kaikkien kanssa.

Naisten keskinäisissä keskusteluissa on jokin minulle salattu ulottuvuus. En ymmärrä, miksi sama asia - sinänsä ehkä kiinnostava - pitää jakaa niin monien kanssa. Sitten lienee asioita, joita ystävätär ei tunne luontevaksi jakaa miehen tai erityisesti minun kanssani. Ehkä asia tuntuu kiusalliselta, puuttuu luottamusta tai sitten hän ei usko minun ymmärtävän hänen kantaansa. Monesti toimiva ratkaisu on, että minä olen mukana osan vierailusta, mutta luovutan sitten areenan kahdenkeskiselle keskustelulle.

Blogikommentissa ehdotetaan yksinäisyyttä yhdeksi huomenna käsiteltäväksi teemaksi. Välitän pyynnön toimittajalle. En ehkä itse ole paras siitä keskustelemaan, mutta ehkä tietoisuus mahdollisen leskeyden yksinäisyydestä voisi olla esillä.

Mitä teemoja haluaisit radioon huomiseksi?

Jarmo Laitaneva on lähettänyt minulle teemoja, joista mahdollisesti keskustellaan huomenna. Sanon mahdollisesti, koska suoran lähetyksen kulku ei ole täysin ennustettava. Hän on pyytänyt myös minulta teemaehdotuksia ja olen yhden hänelle jo lähettänytkin. Koen, että vanhetessani yhä etsin jollakin tavoin itseäni ja sen myötä eheytymistä. Tämä on ehdottamani teema.

Jos sinulla tulee mieleen, jokin teema, josta toivoisit meidän keskustelevan, laita se minulle joko kommenttina tänne blogiin, viestinä sähköpostiini (heikki.honkala@icloud.com) tai Facebookin kautta. Laitan ehdotukset Jarmolle, joka kasaa aineiston ennen lähetystä maanantaiaamuna. Ohjelma alkaa klo 11 suorana Ylen Puheessa. 

Kiitos ideoista jo etukäteen! 

Voimaantumista, kuorolaulua ja äijäruokaa

Vielä on noin kuukausi jäljellä lukuvuotta ja tätä jaksoa, jotka on kovin töisevä. Koville on ottanut, mutta olen selvinnyt. Tunnen voimaantuneeni. Tiedostan, että oma rönsyilynikin on vienyt voimia. Näkymät ovat hyvät, koska syksyllä olen osa-aikaeläkkeellä eikä näin rankkoja jaksoja tule ainakaan kahteen vuoteen. Jos jatkan töitä sen jälkeen, se tapahtuu kokopäivätoimisesti eli silloin voi olla rankkaakin, mutta se on sitten. Eletään tätä päivää.

Olen katsonut virtuaalikirkkoa Turun tuomiokirkosta, jossa on useita kuoroja paikalla Poikakuoropäivien vuoksi. Yhdessä niistä on kaksi tyttärenpoikaani. Papan sydäntä sykäytti nähdä molemmat laulamassa lähikuvassa. Tällaiset hetket ovat vanhenevan miehen iloja. Poikien kuoro on Chorus Cathedralis Iuniorum eli Turun tuomiokirkon poikakuoro. Kirkossa on kolmen aikaan konsertti, jossa kuorot esiintyvät.

Kello lähenee puolta päivää. Taidan lähteä laittamaan äijäruokaa, paistamaan braatwursteja. No, syön toki vihanneksiakin.

Miehen paras ystävä on nainen

Rakkaani on Turussa, tai tarkemmin Kaarinassa. Lähti kuulemaan tyttärenpoikien kuorolaulua, jota on tarjolla huomenna. Sai samalla syyn hakea hetkeksi parempaa seuraa. Minä olen pitkästyttävä, kohnin omia juttujani. Tosin niin hänkin.

Olemme olleet ensi kuun lopussa neljäkymmentä vuotta rengastettuina ystävyyteemme. Välillä on ollut sellaista, että liittoa ovat pidätelleet vain nuo renkaat ja kirkossa annettu lupaus. Hyvä niin. Olemme saaneet harjoitella keskenään toimeentulemista ja olemme oppineetkin.

Kuka lohduttaa miestä, kun maailma murjoo? Toinen mies? Ehkä, hän voi puhua järkeviä ja suhteuttaa asioita. Kuka ottaa murjotun kainaloonsa, silittää tukkaa ja sanoo, ettei hän tuota ymmärrä, mutta hän rakastaa? Ajatella, että on ihminen, jonka rakkauden sanoihin voi luottaa.

Jos jäisin yksin, olisin todella yksin. Jos olisin töissä, kollegojen seura tietenkin auttaisi. Lasten perheissä vierailisin ja nauttisin nuoresta seurasta. En voisi viipyä kovin pitkään paikassaan. Muutamassa päivässä olisin ylimääräinen. Kullakin lapsella on oma perhe-elämänsä ja ylimääräinen ratas alkaisi klikata.

Kyläilykutsuja tuskin tulisi. Pariskunnat kutsuvat mieluiten pariskuntia. Mistään leskien kerhoista en ole kuullut puhuttavan. Miesten suhteet voivat olla pinnallisia tai pragmaattisia, soitetaan kun on asiaa, ei muuten. Sitäpaitsi olen niin itseriittoinen, että häiriintyisin yhtäkkisistä lenkkikutsuista.

Jos rakkaani jäisi yksin, hän kyllä pärjäisi. Hänen kaverinsa hoivaisivat häntä varmasti. Puhelin soisi tiuhaan kuten nytkin ja hän soittelisi. Some laulaisi. Yksi sun toinen poikkeisi.

Naiset taitavat tunnepuheen, miehet eivät. Jos mies jää leskeksi, tunnepuheet katoavat hänen elämästään. Nainen pärjää paremmin vastaavassa tilanteessa. Naiset tapaavat toisiaan, juttelevat mukavia. Miesten kerhot tahtovat epänonnistua, ellei kyseessä ole jalkapallo tai muu sellainen. Oletteko koskaan kuulleet leskimiehen järjestävän naistenkutsuja puhuakseen tunteista.

Naisen ja miehen väliseen platoniseen ystävyyteen en usko. Se onnistuu, kun tavataan perheittäin tai pariskunnittain, mutta ei muuten. Minä olen niin läpikotaisin mies, etten pysty kulkemaan kaupungilla ja istumaan kahviloissa naisen kanssa ja väittämään, että olemme vain ystäviä. Nainen tähän ilmeisesti pystyisi. Ainakin niin olen kuullut väitettävän.

Tästäkö johtuu, että miehen elämä on lyhyempi kuin naisen? Tässä on varmaan jokin syvä viisaus.

Olen kai miehuuteni vanki.

Tärkeitä lillukanvarsia

On pitänyt tehdä töitä nyt lauantaina, että saan taidenäyttelyvaraukset kursseilleni riittävän ajoissa. Olen luullut, että minulla kahdeksan kurssia rinnakkain taidetta ja kurssia. Ihmettelin, kun varaustarvelukema ei täsmää ja hoksasin, että niitähän onkin yhdeksän.

Aika hokarointia tämä lauantaityö tuntuu olevan. Vasta kolmanteen viestiin Taidehalliin sain päivämäärän ja kellonajan oikein. Toivottavasti eivät siellä päässä sekoa viestitulvaani. Muutoinkin tämä detaljien vääntö ottaa koville. Toivottavasti en kovin paljoa enempää töppäile. Tämä on semmoista hommaa minulle, että tekevälle erityisesti sattuu.

Tapahtui maalaiskoulussa

Kun etsii mukavaa ja kiinnostavaa luettavaa, Blogilista on hyvä apu. Sivulla on yli 56.000 blogia, joista voi etsiä mieluisia erilaisia hakusanoja käyttäen. Blogilista myös järjestää sivustoja eri tavoin suosituimmuusjärjestykseen. Sivuilla näkyvät myös tuoreimmat päivitykset.

Valitettavasti Blogilista siirtyy autuaammille blogien kalastusvesille kesäkuun alussa. Sivusto syntyi harrastustoimintana ja sittemmin Hesari osti sen. Näköjään siitä ei bisnestä syntynyt.

Markkinoille syntyy aukko. Tällaista palvelua varmasti tarvitaan. Lukijat etsivät blogeja ja me bloggarit lukijoita. Nyt pitäisi löytyä joku asiasta innostuva harrastelija tai taho, joka tarvitsee nettiliikennettä.


Tapahtui eräässä maalaiskoulussa. Ekaluokkalainen oli nukahtanut pulpettinsa alle. Mutkattomaan maalaistyyliin hän sai jäädä jatkamaan uniaan välitunnillakin. Eräs vilkas luokkakaveri sai jäädä luokkaan muista syistä. Tämä oli yrittänyt herätellä nukkuvaa. Kun ei tavalliset keinot tepsineet, hän kaatoi vettä Ruususen päälle ja se tehosi. Nukahtanut heräsi ja teki tuossa tuokiossa tunnilla tekemättä jääneet tehtävät.

Jäi käpy vetävän käteen, mutta ...

Sain tänään yhteyden Käpy ry:n vetäjään. Hän kuunteli kertomustani syntymätraumani kehittymisestä. Lämminääninen ihminen, varmaan juuri oikea omaan tehtäväänsä. He eivät kuitenkaan järjestä psykodraamaa. Heillä on joskus ollut viikonloppusessio, johon Aamusydämellä -ohjelmassa viitattiin, mutta se ei ole pysyvää toimintaa. Minun kaltaisilleni heillä ei ole mitään.

Keskustelussa nousi esiin vaihtoehto, että hakeutuisin Ihmissuhde ry:n psykodraamaan. Se on tuttu organisaatio, sillä olen osallistunut heidän toteuttamaansa psykodraamasarjaan, josta hyödyinkin, mutta en tässä asiassa. Aloitin toisessakin heidän ryhmässään, mutta keskeytin, koska en kokenut siinä nousevia teemoja itseäni koskettaviksi. Kyse lienee siitä, onko heillä alkavia ryhmiä, joissa lapsen menetys olisi keskeisenä teemana.

Sain vinkin myös toisesta tahosta, jonka kautta voisin etsiä ratkaisua asiaan.

Mukava keskustelu kuitenkin.

Mahdollisuus

Minulla on kahdeksan rinnakkaista kurssia taidetta ja kulttuuria. Koululla on remontti. Tästä seuraa mahdollisuus. Yritin tänään neljänteen kerrokseen, jossa on koulurakennustamme ja viereistä Haaga-Heliaa hallinnoiva Opetustalo Oy. Ei ollut enää. Neljänteen ei päässyt enää ollenkaan.

Hyvä constilaiset!

Opetustalo löytyi ensimmäisestä kerroksesta. Kävin kyselemässä, voisinko tehdä opiskelijoiden kanssa yhteistaideteoksen tai pari koulun tiloihin. Maalattaisiin tai piirretäisiin suoraan seinään. Remonttimiehet voisivat sitten vetää maalin päälle, kun se aika tulee.

Kehottivat laittamaan sähköpostia Opetustalon uudelle toimitusjohtajalle, jota en tunne vielä.

Saapa nähdä

Kunniallinen vetäytyminen

Ei olleet Aurinkokuninkaan eiliset opit uponneet aamupäivän ryhmääni. Tunnin oli määrä alkaa 10.45, mutta ketään ei näkynyt. Yhdentoista tienoissa tuli pari. Kohta isompi ryhmä. Olivat päättäneet pitää ruokatunnin, vaikka heidän ryhmänohjaajansa oli sanonut sen olevan puoli kahdeltatoista ja sitten lähtisivät näyttelyvierailulle.

Sovimme puhelimessa ryhmänohjaajan kanssa, että kirjaan opiskelijoille poissaolot Wilmaan. Opiskelijat alkoivat kuitenkin aika hyvin tekemään hommaa, johon heidät kehotin.

Kun he sitten jatkoivat varttitunnin ylimääräistä, en kirjannut heille poissaoloja. Muistaakseni jo muinaisen Sun Tsun sodankäyntioppien mukaan viholliselle kannattaa varmistaa jokin pakotie, koska jos sitä ei ole, he taistelevat raivokkaasti loppuun asti. Joissakin henkilökohtaisissa konflikteissa on on hyvä sallia vastustajalle jokin kunniallinen tapa vetäytyä.

Mitähän tämä nyt on? Sotapedagogiikkaa?

Aurinkokuningas Tamminen

Koululla oli tänään Juhani Aurinkokuningas Tamminen psyykaamassa opiskelijoita urheilemaan ja käymään koulua.

Erikoinen kokemus. Tamminen oli meluisa ja yksiniittinen persoona. Hänen teesinstä olivat kuin  jostakin amerikkalaisesta menestyksen pikaoppaasta. Yhdeksänkymmentäviisiprosenttisella panostuksella ollaan vasta puolilla pelissä.

Keskinkertaisuus ja luuserius tuntuivat olevan kamalinta, mitä kuvitella saattaa. Koutsi on ilmeisesti viisain elollinen olento ja häntä on toteltava epäröimättä. Kun hän sanoo, mitä pelaaja tekee, se on diili ja sitä on toteltava. Keskustelu ei ilmeisesti ole tervetullutta.

Ihan hyvä, että hän kannusti opiskelijoita hoitamaan hommansa. Joukkuehenkeä parantava resepti oli myös suositeltava: Puhu selän takana hyvää kavereistasi.

Kovin autoritäärisen julmalta tuo asetelma vaikutti. Potkut kuului luontevasti sanastoon. Niin tuo lätkämaailma kai toimii. Annat enemmän kuin kaikkesi, mutta potkujen varjo häälyy jatkuvasti yllä.

Tammisen maailma näyttää mustavalkoiselta. Olet menestyjä tai maailman kovuuden urputtaja.

En usko, että voisin hyvin hänen ohjauksessaan.


Tämä pää ja sen suoja. Tulin toissapäivänä ulkoa opiskelijoiden kanssa. Menin kai luokan, työpisteen ja entisen henkilöstöhuoneen kautta syömään. Tuolla matkalla hukkasin hattuni, mustan "herrasmiesten" vilttisellaisen. Olin sitä etsiskellyt. Käynyt kai pari kertaa työpisteessänikin, mutten ollut löytänyt.

Tänään huomasin hattuni työpöydälläni työpisteessä. Että sellainen pää. Kannattaako tuota paljoa suojata?

Radioon maanantaina

Sain kutsun radioon Puheen päivään maanantaiksi. Ohjelma on Miesten tunti ja aiheena Mies ja ikääntyminen. Toimittaja on Jarmo Laitaneva. Hänen lisäkseen paikalla ovat vanhuuden ja mieheyen suhdetta tutkiva Karoliina Ojanen sekä minä, vanheneva mies. Mukana on myös insertissä tutkija Hanna Ojala, jonka teema on vanhenevan miehen seksuaalisuus.

Kutsu tuli minulle, koska Laitaneva oli löytänyt netistä Virpi Piipon Vanheneva mies -projetkin blogin ja kysynyt häneltä sopivaa haastateltavaa. En tiedä olinko ensimmäinen, jota Virpi ehdotti vai oliko hän ehtinyt kysyä jo muita ennen minua. Laitaneva oli tutustunut blogiini ennen kuin puhuimme puhelimessa. Virpi oli tehnyt minusta jutun blogiinsa.

Ohjelmassa tullaan käsittelemään vanhenemista fysiikan, psyyken ja seksuaalisuuden näkökulmista. Minä olen ohjelman case. Keskustelemme miehen suhtautumisesta omaan vanhenemiseena, lapsien suhteesta vanhenevaan isään ja mahdollisista sukupolvieroista sekä suhtautumisesta kuolemaan. Ohjelma on suora eli sen sisältö muovautuu lopulliseksi ohjelman syntyessä.

Kävelin iltapäivällä Verkkosaaressa ja Kalasatamassa. Rinnassani piileskelevä pikkupoika hämmästeli tulevan asuinalueen pohjaksi tuodun maa-aineksen järeyttä ja seurasi järeän maansiirtokaluston toimintaa.

Lahjoita Helsingin yliopistolle - sijoita suomalaiseen tutkimukseen

Tänään keskiviikkona 22.4. on Helsingin yliopiston ensimmäinen Lahjoita tänään -päivä. Minäkin olen kampanjassa mukana Helsingin Lääketieteen Kummina tukemassa Helsingin yliopistossa tehtävää lääketieteellsitä tutkimusta. Ilman huippututkimusta ei ole hyvää hoitoakaan.

Lähde sinäkin mukaan kampanjaan - joko välittämällä viestiä tai lahjoittamalla. Lisää tietoa päivästä: http://www.helsinki.fi/lahjoitatanaan

Lahjoittaminen: https://onlinedonation.helsinki.fi/Onlinedonation/

Jokainen lahjoitus auttaa Helsingin yliopiston tutkimusta ja opetusta huipulle. 375-Tulevaisuusrahastoon tehdyt lahjoitukset ovat mukana valtion vastinrahaohjelmassa, mutta eivät ole pelkästään lääketieteeseen kohdennettuja. Jos ruksaa valikosta "Rahastolahjoitukset" ja sen alta "Lääketieteen rahasto" kohdentuu raha lääketieteelliseen tutkimukseen, mutta ilman valtion vastinrahaa. Lahjoittaa voi 10 euroa myös lähettämällä tekstiviestin HY numeroon 16499 (tämä raha menee koko yliopistolle)-

Miksi lääketiede on tärkeää? Tutustu seuraaviin videoihin:

 
* Lääketieteellinen tutkimus: https://www.youtube.com/watch?v=QiqC4010CcU

* Helsingin Lääketieteen Kummit: https://www.youtube.com/watch?v=jgAbWKgyWsw

Kiitos!

Tuhat Urho Kekkosta?

Tieteen kehitys voi luoda uskoa tulevaan, mutta myös huolestuttaa. Pohjoismaissa harjoitettiin aikoinaan eugeniikkaa eli roty hygieniaa pakkosteriloinnein. Muistamme myös mitä Natsi-Saksa teki kehitysvammaisille jne.

Neuvostoliitto yritti hedelmöittää naisia apinoiden siemennesteellä ja luoda ihmisapinataistelijoita.

Eläimiä kloonataan jo. Ilmeisesti olemme lähetymässä aikaa, jolloin on mahdollista kloonata myös ihmisiä. Nythän jo syntyy räätälöityjä lapsia, kun spermapankeista voi tilata siemennestettä luovuttajilta, joiden taustan voi asiakas valita.

Luoja on ollut viisas järjestäessään ihmiskunnan moninaisuuden perimän jatkuvalla sekoittumisella. Kuvitelkaa, että stadissa asuisi joskus tuhat Heikki Honkalaa ja tuhat Saara Vaherjokea. Onneksi ihminen myös varttuu hitaasti. Jos niin ei olisi, mutta eettiset rajat olisi murrettu, Suomen parasta käynnykäpelikoodaajaa voitaisiin kloonata jo kovaa vauhtia.

Stadikalla

Tulin tuntoihini mindfulness-luennolla, jätin leluni ja siirryin etupenkkiin. Virpi piti sessionsa lopussa vielä toisen harjoituksen. Se sujui hyvin. Tunsin oloni sen jälkeen raukeaksi ja levolliseksi.

 Siirryimme puolilta päiviltä Stadikalle, jossa tutustuimme Urheilumuseon yleisnäyttelyyn, Tapio Rautavaarasta kertovaan erikoisnäyttelyyn ja Stadionin tiloihin. Kahvin jälkeen osallistuin kahvakuulaharjoitukseen.

Paavo Nurmen matkakassi

Mahdollisesti Suomen ensimmäinen polkupyörä

Julisteen on suunnitellut Ilkka Sysimetsän isä

Näitäkin on kai myyty olympialaisten rahoitukseksi.
Istuimella varustettu kävelykeppi.

Korkkaamaton pullo cokista olympiakisojen aikaan toimitetusta erästä