Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

keskiviikko 23. elokuuta 2017

Turun vanhaa ja uutta historiaa



Ystävämme kertoi tänään, että lähellä kirjastoa on jokin kappeli, joka liittyy Casagrandeen, ja jonka ymmärsin olevan maan pinnan alapuolella. Kävin tänään kirjastossa, ja samalla ottamassa selvää asiasta.

Tässä kuvakertomusta matkastani. Kerron myöhemmin lisää.























Kauppatorin muistopaikalla käydään yhä. Henkistä tukeakin on vielä saatavilla.



Tuntui kuin auringonkukkia olisi tullut lisää. Voi olla, että niitä on vain sijoiteltu uudestaan. On kiinnostavaa seurata, miten tämä muistoilmiö kehittyy.

Ovatko auringokukat installaation uusin kehitysvaihe?



Tänään huomasin, että auringonkukat ovat ruukuissa.


Vanhemmat kukat alkavat lakastua.




Tuuli riepottelee ruukkukukkia.


Reunamille on tullut tuoreita kukkia.



Onko sattumaa, että lähistöllä olevan koru- ja kelloliikkeen ikkunoissa on auringonkukkasomistus.  Ovat tosin varmaan muovisia.

Liike saattaa haluta näin osoittaa sympatiaa uhreille. Saapa nähdä, ottavatko muut liikkeet mallia.










tiistai 22. elokuuta 2017

Arkea ja muistoa


Panoraamakuva meiltä länteen

Kävin lunastamassa eilen ensimmäistä kertaa elämässäni asukaspysäköintiluvan. Seitsemällä kympillä saamme parkkeerata vuoden loppuun.


Paikat ovat samoja, joille voi pysäköidä kiekolla, mutta näistä vain osalle sallitaan myös asukaspysäköinti. Sain lupalapun, koska olemme jo kirjoilla täällä.




Lupalappu laitetaan näkyviin. Käsittääkseni auto saa olla nyt vaikka yhtä mittaa samassa ruudussa vuoden loppuun saakka.


Asumme alue A:lla, jolla on eniten asukaspysäköintipaikkoja


Automme ensimmäistä kertaa asukasparkissa

Muistopaikalla käydään yhä

Auringonkukat kiertävät nyt koko muistoinstallaation
Huomasin tänään, että myös Yliopiston- ja Kauppiaskatujen kulmauksessa on pieni improvisoitu installaatio. 


Surmaaja aloitti tuolta vaalean talon edestä, eteni tännepäin ja meni tuosta kulman takaa oikealle
Poliisi oli vielä tänäänkin korostetun näkyvissä kaupungilla.

maanantai 21. elokuuta 2017

Kuolema hipaisi


Puutori eilen

Kävin tänään asioilla ja samalla pyhiinvaelluksella puukotusalueella.

Puutori tänään



Kauppatorille on palannut arki.




Muistorinki oli yhä kukka- ja kynttilämeren ympärillä, mutta harvenneena. Meri oli hieman laajentunut. Joku oli merkinnyt auringonkukin osan improvisoidun suruteoksen kehästä.

Onkohan tällainen kunnioittavan välimatkan päässä kehässä seisominen opittu joistakin vastaavista tilanteista vai onko tämä täkäläinen intuitiivisesti syntynyt suremisen muoto? Onkohan paikalla ollut  jatkuvasti vähintään muutama henki siitä lähtien, kun kukkien ja kynttilöiden virtaaminen alkoi?



Poliisi oli yhä korostetusti näkyvillä kaupungilla. Ilmeisesti halutaan pitää turvallisuudentunnetta yllä tällaisessa tilanteessa. Jos jotakin tapahtuu, jokin partioista on varmaan nopeasti paikalla.

Olen miettinyt, miksi huomioni on niin kiinnittynyt puukotussarjaa seuranneeseen muistoprosessiin ja miksi tämä kaikki tuntuu vaikuttavan minuun niin voimakkaasti.

Pieni toimittaja sisälläni tietenkin pitää minua liikkeellä, mutta muitakin syitä varmaan on. Vaimoni oivalsi, että tämä voi liittyä omiin kuoleman läheisyyden kokemuksiini. Hän voi olla oikeassa. Ehkä alitajunnassani tapahtuu jotakin.

Vaimoni kertoi kuulleensa Wiklundin rakennuksessa torin reunalla olevista kolmesta huonekaluliikkeestä. Hän oli perjantaina ajatellut, että voisimme käydä niissä kävellen. Jostakin syystä lähdimme kuitenkin Raision Ikeaan juuri niihin aikoihin, kun tragedia tapahtui.

Jos olisimme lähteneet keskustan kauppoihin, olisimme todennäköisesti menneet ensin Puutarhakadusta seuraavana eteläpuolella olevalle Yliopistokadulle ja jatkaneet sitä pitkin torille. Reitti olisi tuonut meidät juuri siihen torin kulmaan, jossa tapahtumasarjan ensimmäinen kuolonuhri menetti henkensä. Wiklund sijaitsee kulmittain torin toisella puolella. Olisimme kai kävelleet torin halki juuri siitä kohdasta, jossa on nyt kukkien ja kynttilöiden meri.

Varmaan useimmat meistä täällä olleista pohtivat, miten he olisivat voineet joutua mukaan tuohon kammottavaan tapahtumasarjaan.

Järki sanoo, että tämä kuoleman hipaisu oli sattumaa. Mietin kuitenkin, haluaako Luoja kertoa tällä juuri meille jotakin.

Koen, että tämä tapahtumaketju yhdistää minua voimakkaasti Turkuun. Vaikka olimme muuttaneet tänne vain viikkoa ennen, kotimme oli jo täällä ja kävelymatkan päässä sekä Kauppa- että Puutorista.

Tämä murhenäytelmä vertautuu mielestäni kouluampumisiin. Jotakin kuolonnuhreja tuottavaa ja jonkin kansainvälisen mallin mukaista tapahtuu ensimmäistä kertaa Suomessa. Koko maa tuntee tulleensa vahingoitetuksi.




sunnuntai 20. elokuuta 2017

Kollektiivinen suru


Kirjastosilta eilisiltana
Yksi Aurajoen silloista oli illalla valaistu Suomen lipun värein surullisten tapahtumien vuoksi.


Muistokynttilöiden ja -kukkien ympärillä oli myöhään illalla yhä ajatuksiinsa uppoutuneiden ihmisten piiri.






Nyt kun tätä kirjoitan, ulkona menee runsaasti hälytysajoneuvoja. Johtuisiko siitä, että hälytyksiä ehkä tehdään tavanomaista helpommin? Tai sitten liikkeelle lähdetään herkemmin.

Aamupäivällä taivaalla pörräsi helikopteri.

Harras tunnelma jatkui myös tänäiltana.




Huomasimme tänään, että myös Puutorin kohdalle jalkqkäytävälle oli ilmestynyt kukkia ja kynttilöitä. Tänne tapahtumasarja päättyi.

Puukkomies tuli kulman takaa oikealta. 




Olen miettinyt, kuinka pitkään viranomaiset antavat kynttilöiden ja kukkien olla torilla. Luultavasti ihmisten annetaan surra tätä poikkeuksellista tapahtumasarjaa niin pitkään, kuin on tarvetta, ja muistopaikan annetaan olla ennallaan. Tämä miltei käsinkosketeltava kollektiivisen surun tunnelma paikalla on vaikuttavaa. Tunnen itsekin tarvetta käsitellä asiaa.

Kirjoitin aikaisemmin, että olimme Raisiossa tapahtumien aikana. Olimme unohtaneet, että vaimoni oli kiinnittänyt huomiota moniin hälytysajoneuvojen ääniin, kun olimme lähteneet kotoa noin neljän tienoissa perjantaina. Hän mainitsikin asiasta minulle. Tuumin hänelle, että ainahan niitä menee. Vaimoni osasi lukea ympäristöä minua paremmin.