Lymfoomasta selvinnyt, akuutista leukemiasta toipuva mies rakentaa uutta taiteilijaelämää

maanantai 22. toukokuuta 2017

Nurmijärven kirkonkylä on minun Mämmiläni

Tarmo Koiviston Mämmilä-sarja kuvaa kuvitteellista elämää kirkonkylässä, jonka fyysisenä esikuvana on tekijän kotikunta Orivesi.

Mämmilä on todella mainio sarjakuvasarja, jonka hahmot ovat hyvin karikatyyrimäisia. Mämmilä on maalaiskylä, jota moderni modernismi muovaa voimakkaasti. Pienellä paikkakunnalla "kaikki tuntevat kaikki". Minäkin tunsin ainakin ulkonäöltä "kaikki" Nurmijärven kirkonkylässä. Kadulla saattoi kunnanjohtaja tulla vastaan.

Minä olen asunut nuoruuteni Nurmijärven kirkonkylässä. Kun muutimme sinne vuonna 1962, paikassa oli jäljellä entisajan kyläyhteisön tunnelmaa. Nurmijärven keskusta on muuttunut tuosta ajasta paljon, mutta noista ajoista on tuttuakin paljon jäljellä.

Monet minun aikanani sinne tehdyt rakennukset ovat minusta rikkoneet paikan hienoa harmoniaa. Tämä on kuitenkin ainakin osittain näköharhaa. Alla oleva ilmakuva on otettu vuonna 1928. Näkymä on puhdaspiirteinen.



Kuvassa näkyy kirkonkylän eteläpuolella ollut ruohottunut järvi, joka sittemmin kuivattiin.

Modernismi oli ehtinyt muuttaa paljon kirkonkylän ilmiasua, kun me muutimme sinne. On varmaan inhimillistä, että tietty paikka näyttää ehyeltä sellaisena kuin sen on ensi kertaa nähnyt ja sen jälkeiset muutokset vieroksuttavat.

Kirkonkylän halkaisee Aleksis Kiven tie. Kuusikymmentäluvun alussa kaduilla ei ollut nimiä kuin ehkä kunnan papereissa. Katukilvet ovat myöhempää perua.

Jos jaksa piipahtaa tällä sivulla, näet kirkonkylästä ilmakuvan vuodelta 1975. Muutokset näkyvät selvästi. Muutosvastarintaiset silmäni näkevät kirkonkylän mämmilämäisenä, mutta kuka osaa sanoa, millaiseksi kylää olisi "oikeasti" pitänyt kehittää. Kuvan on ottanut Kalevi Österberg. Muistan miehen. Hän piti kylässä valokuvausliikettä.




sunnuntai 21. toukokuuta 2017

Minä ja Marja-Liisa Vartio




Marja-Liisa Vartio oli syntyisin Säämingiltä, mutta aloitti koulunsa Nurmijärven Klaukkalassa, jossa hänen isänsä toimi kansakoulun johtajana. On mukava lukea hänestä tehtyä elämäkertaa, kun olen itsekin asunut nuoruuteni Nurmijärvellä.

Vartion lapsuus ja nuoruus eivät olleet todellakaan ruusuilla tanssimista. Hänen vanhempansa erosivat jo ennen kuin hän syntyi ja hän on joutunut elämään milloin missäkin. Sitten tuli sota ja vielä toinen.

Vartio oli tyttönimeltään Sairanen. Muistelen että Nurmijärvellä asui Sairasia. En tiedä, ovatko muistikuvani syntyneet hänen sukulaisistaan.

Marja-Liisa Sairanen kävi samaa oppikoulua kuin minäkin myöhemmin. Olemme myös kirjoittaneet ylioppilaaksi samasta Nurmijärven Yhteiskoulusta.

Olen mahdollisesti istunut kansakoulua käydessäni samassa luokassa, jossa hän oli istunut aikaisemmin. En ole kuitenkaan käynyt koulua Klaukkalassa. No minä selitän.

Nurmijärven Yhteiskoulu perustettiin 1929. Se aloitti toimintansa kirkonkylän vanhemmassa kansakoulussa vuodelta 1905. Uudempi kansakoulu oli valmistunut vuonna 1923 kulmittain vanhemman viereen. Näet molemmat rakennukset alla olevassa kuvassa. Vasemmalla on vanhempi ja oikealla uudempi. Uudempi on yhä paikallaan.
Kuvahaun tulos haulle nurmijärven kansakoulu
Creative Commons. Nurmijärven museon kuva-arkisto. Kuvaaja tuntematon.

Vanhempi rakennus laajennettiin kaksikerroksiseksi ja opiskelija saivat aloittaa avarammissa tiloissa vuonna 1934. Näet rakennuksen uudessa muodossaan täällä (paina "Vanha koulu 1934-1954). Tässä uudistetussa rakennuksessa Marja-Liisa Sairanen kävi suurimman osan oppikoulustaan ja tästä hän valmistui ylioppilaaksi.

Uudistettu rakennus otettiin jälleen kansakoulun käyttöön 50-luvulla, kun oppikoulu siirtyi uusiin tiloihin. Minä aloitin kansakouluni vuonna 1961 modernissa kansakoulurakennuksessa Haapavedellä ja jatkoin Nurmijärvellä tässä entisessä oppikoulurakennuksessa. Muistan vieläkin, miten puinen portaikko kumisi, kun tömistelimme toisessa kerroksessa olevaan luokkaan. Siirryin sitten yläkouluun, joka on tuo yllä olevassa kuvassa oleva "uudempi kansakoulu".

Vanhempi rakennus on purettu vuonna 1981 ja sen paikalla toimii nyt Kivenpuiston koulu. Koulurakennukset ovat Aleksis Kiven tien varrella olevalla tontilla. Vastapuolella oli aikoinaan Aleksis Kiven puisto, jossa oli kansalliskirjailijan patsas. Veistos on myöhemmin siirretty kunnantalon läheisyyteen.

Suomi on pieni maa.




perjantai 19. toukokuuta 2017

Pitääkö fiktion olla "totta"

Sirpa Kähkösen Tankkien kesä on outo kirja. Kirjailija on sijoittanut keksimänsä tarinan Kuopioon hulluun vuoteen 1968. Tuona vuonna Robert Kennedy murhattiin, opiskelijamellakat veivät Pariisin kaaokseen ja Neuvostoliitto liittolaisineen lähetti tankit Prahaan. Viimeksi mainitut tapahtumat toimivat romaanin ulkoisena kehyksenä.

Kähkönen kuljettaa tarinaa useiden henkilöiden ajatusmaailmojen kautta. Viestikapula kiertää luku luvulta päähenkilöjoukon jäseneltä toiselle. Syntyy vaikutelma siitä, kuin kaupungissa asuisi vain pieni joukko ihmisiä. Kerronta muuttuu välillä surrealistiseksi, kun esimerkiksi jokin talo alkaa muistella.

Kirjailija itse on täyttänyt vuonna 1968 neljä vuotta. Minä täytin neljätoista. Tästä johtuen koin romaanin ristiriitaisena. Minä muistan tuosta ajasta enemmän kuin hän. Hän on tosin varmasti haastatellut paljon ihmisiä ja tutkinut lähteitä.

En tietenkään elänyt tuohon aikaan Kuopiossa kuten en muulloinkaan. En silti usko, että kuopiolaiset huolestuivat Prahan tapahtumista niin paljon kuin romaanissa kuvataan. Minun tuolloisessa kotipaikassani asiasta kyllä puhuttiin, mutta en muista aistineeni noin suurta pelkoa.

Se näkökulma Kähkösella on minusta hyvin oivallettu, että sodan kokeneet ovat kokeneet ajan toisin kuin sodan jälkeen syntyneet, kuten minä.

Kirjailijalla on oma vapautensa. Fiktio ei voikaan vastata täysin totuutta. Tässä kirjassa Prahan tapahtumat ovat varmaan kuvattu faktoihin perustuen. Hyvä niin.

Kähkönen ei kutsu lähitapahtumapaikkaa Kuopioksi, vaikka kotiseutu varmasti toimii tarinan kulissina.

Kirjassa pannaan kaupustelijat huutamaan lisälehtiä kadulle. Minun mielestäni tuolloin ei enää lisälehtiä huudeltu, koska radio ja tv hoitivat tiedottamisen nopeammin. En ole eläessäni sellaista kokenut. Olen tosin elänyt lapsuuteni ja nuoruuteni kirkonkylissä, joten en voi mennä vannomaan, miten kaupungeissa on toimittu. Olen aika varma ettei sellaista enää tapahtunut.

Minulla on hämärä muistikuva jostakin lisäpainoksesta, mutta ei sitäkään varmaan huutamalla myyty,  

Marja-Liisa Vartio kuvaa romaanissaan "Kaikki naiset näkevät unia" 50-luvun ilmapiiriä hyvin uskottavasti. Hän onkin elänyt kyseisen ajan aikuisena. Minä olen ollut hädin tuskin syntynyt kuvattuna ajankohtana. Silti koen romaanin hyvin uskottavana. Kirjassa mainitaan Paasikivi presidenttinä. Hän hoiti virkaa vuoteen 1956 saakka. Minä synnyin 1954.

Kähkösen sodan aikaan sijoittuvat romaanit vaikuttavat minusta tunnelmiltaan aidoilta, vaikka kumpikaan meistä ei ole elänyt tuota aikaa.

Saatan olla turhan pedantti tässä.


Tässä on uusi kotimme:

Puutarhakatu 18, 20100 Turku
60.449868, 22.253732 (kopioi tämä numerosarja Google Mapsiin, niin löytyy)



Sinetti

Kävin aamulla tapaamassa työterveyslääkäriä. Oli oikeastaan itsestään selvää, että sairauslomani jatkuu. Vointini on sellainen.

Kertasimme hieman mennyttä ja lopussa hyvästelimme lämpimästi toisemme. Kun toissa syksynä, kun podin väsymystä, lääkärini teetti minulle laajan verenkuvakokeen. Hän yritti ottaa yhteyttä syöpätuntijaan Meikussa tulosten tulkitsemiseksi, mutta ei onnistunut. Hän jätti yhteydenottopyynnön, mutta toimitti tulokset eteenpäin. Hän sai sitten vastaussoiton. Hänelle kerrottiin, etteivät tulokset näytä siltä, että olisi syytä huolestua.

Sain sitten puhelun Peijaksen sairaalasta hematologilta (varmaankin). Alkoi tapahtua. Sillä tiellä olen. Hyvä, että tulokset päätyivät juuri oikealle asiantuntijalle.

Olin pitämässä oppituntia maahanmuuttajaryhmälle - aikuisia ihmisiä, oikein mukava porukka. Ajattelin silloin, että olivatkohan nämä viimeiset oppituntini koskaan ja että on mukavaa päättää työura juuri kyseisen ryhmän kanssa. Aihe oli taide ja kulttuuri.

Tuo aavistus olisi voinut toteutua, koska viime joulukuussa minulle ehdotettiin sairausloman jatkamista 63-vuotissyntymäpäivääni, jolloin tulen eläkeikään. Blogini uskolliset lukijat tietävät, että niin ei käynyt.

Sattui kuitenkin niin, että viimeiset tuntini pidin tuntini aikuisista koostuvalle maahanmuuttajaryhmälle, joka ei kuitenkaan ollut sama.

Varmaankin toivoin, että viimeiset oppituntini olisivat aikuisille maahanmuuttajille pidetyt. Tämä tuntui aavistukselta tai intuitiolta. Meillä ihmisillä on taipumus liittää tämäntapaisia merkityksiä joihinkin tapahtumiin.

Olen elossa, joten ei ole täysin varmaa, että en enää koskaan tule pitämään yhtään oppituntia. Aika todennäköistä se on.

Sydämelliset kiitokset työterveyslääkärilleni Caritalle!

Ajoimme sitten Turkuun ja päädyimme Wiklundilla asioinnin kautta Nordean Kauppiaskadun toimistoon torin pieleen. Siellä tapasimme välittäjämme, myyjän valtakirjalla varustetun edustajan ja asiaa pankin puolesta hoitavan virkailijan.

Kaupat tehtiin leppoisissa merkeissä. Saimme mukaamme kaksi osakekirjaa, jotka ovat joskus kai arkisesti kirjakaupasta ostettuja ja sitten asianmukaisin tekstein varustettuja blankoja. Aika kalliita papereita. Nyt niihin lisättiin asianmukaiset siirtokirjaukset.

Nyt olemme Ruissalon kylpylässä toipumassa päivästä. Turku on ottanut meidät vastaan ihastuttavan kesäpäivän valossa.

torstai 18. toukokuuta 2017

Kriminaalit kiinni



Passikuva on passikuva
Jaksoimme lähteä tänään liikkeelle. Kävimme passikuvassa Hakaniemessä ja minä poikkesin sitten Kallion kirjastossa.

Passikuvat lähtivät digitaalisina poliisille ja kuittaukset tulivat välittömästi tekstiviestinä. Passihakemukset voimme tehdä netissä. Kätevää.

Ei ihan pirteän näköinen mies tuossa kuvassa. Kuvaaja antoi minulle pyöreän heijastimen pidettäväksi vaakatasossa edessä. Miksikähän noin? Kasvot näyttävät kalvakoilta eivätkä muodot oikein näy.

Tuli mieleeni, että poliisi voisi antaa jonkin automaattitunnistimen verrata tulleita kuvia etsintäkuulutuksiin ja lähettää partion paikalle, jos sattuu osuma. Toivottavasti ei pelkästään sen perusteella pidätetä, että näyttää rikolliselta. Taitaisi passikuvien perusteella tulla paljon pidätettävää.

Palautin Kallioon joitakin hyviä aikeitani. Halusin lukea jotakin sujuvaa. Pidin äsken lukemastani Marja-Liisa Vartion kirjasta "Kaikki naiset näkevät unia". Halusin lisää hänen tekstiään. Sain Kalliosta yhden novellikokoelman ja Helena Ruuskan kirjoittaman elämäkerran Vartiosta ("kuin linnun kirkaisu"). Ärsyttää tuo keekoilu, kun aloitetaan kirjan nimi pienellä kirjaimella.

Huomenna tarvitaan voimia, koska lähdemme Turkuun vaihtamaan rahaa osakekirjaan,

keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Sokeriprofeetaksi?

Olen tehnyt tänään suunnilleen en mitään. Toivon piakkoin elpyväni sen verran, että jaksan mennä kävelylle.

Olen kirjoittanut pomolleni viestin kurssieni tilasta. Hän on vastannut ja kertonut, että asiat hoituvat. Hän kommentoi myös ehdotuksiani ja kertoi, mitä aiotaan. Kiitos pomo! Hyvin toimittu!
Repostelen myöhemmin.

Mitä väsymys biologisesti on? Olen pikkuisen penkonut nettiä, mutta olen löytänyt vain väsymyksen muotoja ja  syitä.

Käteni tutisevat kuin vanhuksella. Alan oppia, että vapina on kehotus levätä.

Aivoni eivät jaksa vääntää. Kai ne joskus virkustuvat, ainakin osittain.

Olen saanut kiteyttävän kommentin Facebookiin: "On aika tehdä työtä ja aika luopua. Jaksaakseen on hyvä yrittää saada kuormitus vastaamaan kulloisiakin resursseja," Kiitos H!

Olen yrittänyt rakentaa siltaa tulevaisuuteen. Olen kuvitellut olevani paremmassa kunnossa kuin olen.  Suunnitelmasta tuli epärealistinen. Ehkä sillä kuitenkin oli merkityksensä.

Muutossa ja muussa sellaisessa on riittävästi keskittymistä syksyyn saakka. Tuskin kannattaa niissäkään laskea kovin paljoa omien voimien varaan.

Nyt ei luoda tulevaisuutta vaan luodaan olosuhteita tulevaisuuden syntymiselle. On parempi edetä rauhallisesti ja antaa voimien palautua. Jos ja kun voimat elpyvät, voi seurata kasvua, jota en nyt osaa kuvitella.

Olen ihmetellyt viime aikoina sokerin määrää siinä mitä syömme. Olen katsonut osan dokumentista Sokeroitu totuus. Meidät saa nauttimaan mistä syötävästä vain kun käytetään sokeria. Olen ollut huomaavinani, että monien suuhunpantavien mauissa on aika vähän ainutlaatuisuutta. Maistuvat enimmäkseen juuri sokerille.

Jospa minun pitää ruveta profetoimaan sokerin ylenmääräistä kulutusta vastaan. Tiedä vaikka aiheuttaa syöpääkin.





tiistai 16. toukokuuta 2017

Romahdin

Vaimoni on joskus sanonut käsiäni kauniiksi. En ota kantaa, mutta mukavaa, jos jokin kohta minussa on sellainen. Suuret ne eivät ainakaan ole.

Minun on pitänyt ottaa lusikka toiseen mainituista.

Ilta ei elvyttänyt kunnolla vointiani. Heräsin seitsemän tienoissa enkä saanut enää unta. Otin läppärin ja aloin katsella aikaa lääkärin pakeille. Työterveysyhtiömme sivun alareunaan pulpahti nettiavustajan luukku. Aloin chattailla ja sain ajan yleislääkärille täksi aamuksi läheltä kotiamme.

Piti toimia nopeasti, koska ei ole reilua, että opiskelijat joutuvat kärsimään puolikuntoisuudestani. Höperehdin eilen niin, että ymmärsin tilani. Osa-aikatyö ja asuntoralli yhdessä ovat olleet liikaa kantokyvylleni.

Sain sairauslomaa torstaihin asti. Minulla on perjantaiaamuksi aika omalle työterveyslääkärilleni. Hän soittikin illansuussa. Tilanteeni arvioidaan uudestaan, kun tapaamme. Ajamme sen jälkeen vaimoni kanssa Turkuun tekemään kauppakirjat.

Joissakin syöpieni vaiheissa olen ollut hyvin heikko. Askeleita on syntynyt hyvin vähän. Nyt olen hyvin väsynyt, vaikka jaksan askeltaa. Aivoni eivät jaksa vääntää. Olen ollut huolissani ajamisestani. Tuntuu kuitenkin sujuvan kohtuullisesti. On kai niin selkäytimessä.

Voi olla, että omat tuntini ovat nyt pidetty. Mielekkäintä olisi, että kurssini vietäisiin päätökseen virkein voimin. Minua painaa se, että opiskelijat ovat jääneet heikolle ohjaukselle. Ikävää jos kovin monelta jää suoritus keskeneräiseksi.

Luultavasti en ole korvaamaton.

Käyn kovaa koulua, mutta henki vielä pihisee.

Minun on aika oppia hyväksymään se, että elämässä jotkut asiat jäävät keskeneräisiksi. Olen kuitenkin yrittänyt. Siihen on tyytyminen.