Ensi talvena jotakin aivan muuta

 

Kiitokset: Albarubescens/Wikimedia Commons

Varaus on tehty. Ei muu auttanut. 

Äskeisellä talvehtimismatkalla huomasin, että olin sittenkin hieman edistynyt ranskan kielessä. Sain uutta intoa. Olisi mukava jatkaa ja koeponnistaa taitoja taas ensi kerralla Ranskassa. Ranskan Rivieralla on myös kaikenlaista nähtävää ajankuluksi. Viihdyn kaupunkimaisessa ympäristössä. 

Saamamme tarjous muutti kaiken. 

Suomalaisruotsalainen pariskunta tarjosi meille Italiasta Rooman tienoilta vuokrattavaksi ensi talveksi asunnon, joka on hyvin edullinen. Asuvat itsekin seudulla. 

Tärkein syy talvimatkailuumme on vaimoni terveys. Hän voi talvella paljon paremmin lämpimässä ilmanalassa. Minäkin olen oppinut nauttimaan näistä matkoistamme. Olen sitäpaitsi hyvin virikehakuinen luonne. 

Asunto sijaitsee Trevignano Romanossa, joka on muutaman tuhannen asukkaan kunta noin 50 kilometrin päässä Roomasta. Tästä näet sijainnin kartalla. 

Talvisää on suunnilleen samanlainen kuin Ranskan Rivieralla. Kun tähän lisätään erityinen edullisuus, oli syytä tehdä päätös, vaikka en vähäistä ranskan taitoani pääsekään verestämään. 

Vierailimme viikon Roomassa, kun ensimmäinen syöpäni oli alullansa eikä vielä tiedetty muuta kuin että jokin on vialla. Sain tuolloin kokemusta Rooman talvesta. 

Tässä välähdyksiä Trevignano Romanosta: 

4:23

Trevignano Romano on pyöreän Lago di Braccianon rannalla. Järvi on vulkaaninen, mutta muodostaan huolimatta se ei ole kraateri. Vulkaanista aktiivisuutta ei ole ollut 40 000 vuoteen. 

Kunnassa on Il Museo Civico Etrusco-Romano, mikä kertoo paikan pitkästä asutushistoriasta. 

Tässä pari kuvaa kyseisestä kaksiosta:

Kohteeseen on ajamista pari sataa kilometriä enemmän kuin Rivieralle. 

Kokeillaanpa tällaista. 

 #italia #rooma #trevignanoromano #etruskit #automatka #matkailu #talviloma #turisti #turismi #historia #matkasuunnitelma #loma #talvi #lämmin #ilmasto #sää #sairaus #matka #ajaminen

Nyt on vähän

Cinderellassa köröttelemme kohti Suomen Åboa. Ajaa ei tarvitse enää kuin muutaman minuutin verran huomenna satamasta kotiin. Eilen Kielin satamassa joku viranomainen toivotti meille selvällä suomella "Hyvää matkaa". Aksenttia oli sen verran, että ei ollut itse härmäläisiä. Mukavaa, kun oli tuon verran harjoitellut. Tuli mieleen, että ystävämme Marek muisti vielä meillä Suomessa oppimansa: "Lapset menevät kouluun. Ei huomenna. Torstaina." Jotenkin näin. Lapsiltamme oli kesäloma päättymässä. Marekilla oli jäänyt kuulemansa pitkäaikaiseen muistiin. Kyllä kesti aamulla päästä pois Stena Linen aluksesta Göteborgissa. Ensin saimme odottaa hissiä pitkään, emmekä olleet ainoita. Mikä ihme siellä laivassa jumitti? Sitten jonotimme autossa satama-alueella. Virkailijat pysäyttivät ilmeisesti jokaisen auton. Mersussamme ei ikkunat toimi kunnolla. Ne saa auki, mutta kiinni saaminen on hankalaa. Virkailija kiinnitti heti huomiota, että avasin oven enkä ikkunaa. Kysyi onko se rikki. Onhan se. Halusi nähdä passimme ja ajokorttini. Tiedusteli oliko ikkuna rikki jo ennen matkaa. Puhallutti. Lähetti meidät sitten toisen virkailijan luokse,joka kysyi missä olemme matkustaneet ja miksi meillä on niin paljon tavaraa mukana. Kerroimme, että jatkamme tänä iltana lautalla Suomeen. Ei hän pidempään viitsinyt tentata kahta kiltin näköistä eläkeläistä ja pääsimme tien päälle sateeseen. Oli raskasta ajaa, kun piti varoa vesiliirtoa. Sitten mikrouni yllätti. Nukahdin mutta heräsin heti. Ajoimme sopivaan paikkaan lepäämään. Kuulemma kuorsasinkin. Se auttoi. Pysähdyimme taas Brahehus-ravintolaan lounaalle Jonköpingin pohjoispuolelle. Huvittaa, kun tuon Google Mapsin ajo-opas sano Jonköpingin juuri niin kuin suomalainen sen sanoo, jos ei osaa yhtään ruotsia. No, hänellä on tietysti syynsä ja hyvä niin. Loppumatkasta onneksi sää parani. Ruotsin kevät näytti olevan aivan alkusoitoissaan verrattuna Saksaan. Kun odottelimme pääsyä Cinderellaan, juttelin ruotsinsuomalaisen laivaan opastajan kanssa. Kerroin Göteborgin tapahtumista ja oletin johtuneen terrorismiriskistä. Hän sanoi, että tarkastuksia on usein. Ehkä se Saksan tarkastuskin johtui samasta syystä.

Pakkotahtinen ajaminen on rankkaa

Eilen Wroclawista Neuruppiniin ja tänään sieltä Kieliin. Nyt olemme laivassa matkalla Göteborgiin. Ajopäivien ja majoittumisten jatkuva vuorottelu tuntuu rankalta. Eilinen ajomatka oli aika maltillinen, tänään vain noin 300 kilometriä. Silti tuntuu, että olisin matkasuunnitelman vanki. En ole enää nuori. Minulla on kaksi syöpää takanani. Siksi jaksamiseni on rajallista. Tämä on onneksi vain kolmen päivän pyrähdys. Kyllä tätä selvitään. Nyt ei kirjoittaminen oikein suju. Täytyy kerätä voimia huomiseen ajomatkaan Göteborgista Tukholmaan.

"Loppu häämöttää"

Matkamme kaartaa kohti loppua. Meillä oli Wrocłavissa oikein mieluista viikko "sukuloinnin" merkeissä. Tänään ajoimme Wrocławista Saksan puolelle Neuruppiin joka on vanhan Ossin puolella ehkä 60 kilometrin päässä Berliinistä. Yleensä rajanylitykset menevät miltei huomaamatta, mutta tänään saksalaiset poliisit pysäyttivät meidät heti, kun olimme Saksan puolella. He katsoivat vain ajokorttini ja passimme. Varmaan jokin satunnaistarkistus. Huomenna ajamme Kieliin ja vietämme seuraavan yön laivassa matkalla Göteborgiin. Lauantaiaamuna olemme Turussa.

Puolalainen "sukuhaaramme"

 

Kahvilla Tomekin kanssa kahvilla Wroclawissa

Olen tuntenut puolalaisen ystäväni Tomek Grossmanin yhtä kauan kuin vaimoni Saaran. 

Kaikki alkoi kesällä 1974, joksi setäni oli järjestänyt minulle kesätyöpäaikan Tukholmassa. Saara oli siellä samoilla asioilla siskojensa ja kahden kaverinsa kanssa. 

Työpaikkani oli Mecman, joka tuotti hydraulisia ja pneumaattisia laitteita. Tomek oli samassa tehtaassa kesätöissä. 

Ystävystyimme. 

Tapasin Saaran samana kesänä. Olin verolle pantavana Skattehusissa ja näin siellä joukon suomalaisia naisia. Kontaktia ei syntynyt, mutta tapasimme myöhemmin ja tutustuimme. 

Ennen lähtöä takaisin Suomeen, olin puhelinyhteydessä äitiini, ja kerroin millä ja milloin tulemme. Ketkä me, kysyi äiti.  

Suora kysymys ansaitsi suoran vastauksen. 

Häät pidettiin vuonna 1975. 

Tomek puolestaan vihittiin vuonna 1976 kotikaupungissaan Wrocławissa Puolassa. Osallistuimme ja tutustuimme hänen morsiaimeensa Ewaan, molempien vanhempiin ja muutamiin muihinkin sukulaisiin. 

Vanha Ratusz eli Raatihuone 

Olemme olleet mukana myös Ewan veljen Marekin ja hänen morsiaimensa Barbaran häissä. Sittemmin olimme läsnä myös Ewan ja Tomekin vanhemman tyttären Monican ja hänen sulhasensa Vojchiecin häissä. 

Ewa tuli jossakin vaiheessa joksikin aikaa töihin Suomeen ja asui meillä. Myös Tomek, Marek, Barbara ja Tomekin sisarentytär Ania on käynyt Suomessa. 

  Ystävyytemme Tomekin kanssa täyttää tänä kesänä 50 vuotta. Tästä puolalaisesta dynastiasta on tullut melkein sukulaisiamme. 

Odra, saksaksi Oder

Olemme nyt viettämässä viikon Wrocławissa ja nautimme "sukulaistemme" seurasta. 

Olemme tavanneet myös Tomekin ja Ewan nuoremman tyttären Agnetan miehen Arthurin ja heidän pienen poikansa, Anian ja hänen teini-ikäisen pokansa Martinin sekä Monican ja Vojchiecin teini-ikäisen tyttären Susannen.  

Nämä tuntemamme puolalaiset ovat aivan ihania ihmisiä. 

#ystävyys #puola #wrocław #wroclaw #suku #sukulaisuus #automatka #breslau #ratusz #rynek #sleesia #ystävä #sydämellisyys #rakkaus #keskieurooppa #hydrauliikka #pneumatiikka #mecman

 

Vaimon juurilla Sudeettialueella

Janov nad Nisou kirkonmäeltä kuvattuna

Ajoimme eilen Tsekin Prahasta Puolan Wrocławiin. Poikkesimme matkalla kylään, jonka nimi on tsekiksi Janov nad Nisou ja saksaksi Johannisberg. Paikka on Sudeettialueella, jonka Hitler kaappasi Tsekkoslovakialta vuonna 1938. Alueella oli aikoinaan saksankielistä asujaimistoa. 

Saimme ajaa moottoritietä melkein koko matkan sekä Tšekin että Puolan puolella. Sukupoikkeamisen vuoksi saimme jonkin verran tutustua seudun pienempiinkin teihin. Vaikuttaa siltä, että täällä entisessä Itäblokissa ovat tiet hyvässä kunnossa. 

Tästä kylästä lähtivät vaimoni äidinisänäidinäidinäidinisän vanhemmat lasinpuhaltaja Paul Kargus, 1730-1790) ja vaimonsa Barbro (os. Lif), 1740-?,  Ruotsiin, johon Suomikin noihin aikoihin kuului. Muun muassa heitä minun on kiittäminen vaimostani Saarasta. 

Olemme käyneet tässä kylässä aiemmin parikolmekymmentä vuotta sitten tutkimassa hautausmaata. Silloin sieltä löytyi muuan Lif, ehkä vaimoni kaukainen sukulainen. 

Pyörähdin kuvaamassa hautausmaata. Lifiä en löytänyt. 

Yksi Paulin ja Barbron aikalainen löytyi, Johann Huttmann, syntynyt 1737. Nimi Huttmann tuntuisi liittyvän lasinpuhallushyttiin. 

Haudan näyttävyydestä päätellen Huttmann ei ollut ihan kuka tahansa kulkija. Olisiko ollut jopa Paulin pomo? 

Janovin kirkko on 1800-luvulta. Onkohan paikalta ensin purettu vanhempi, kenties puurakenteinen, pyhäkkö?

Olimme aikoinaan lomailemassa Puolassa lähellä Tšekin rajaa. Majapaikassamme oli saksankielisiä kirjoja paikallisesta historiasta. Kävi ilmi, että olimme lasinpuhallusseudulla. Tiedossamme oli, että vaimoni esi-isä oli Sudeettialueelta Johannesbergistä lähtenyt lasinpuhaltaja. 

Kävimme paikallisen papin luona kysymässä, mitä hän voisi tietää näistä asioista. Hän kuitenkin kertoi tulleensa muualta eikä siten pystynyt meitä auttamaan. 

 Rajan takana Tšekin puolella oli lasitehdas. Hankkiuduimme sinne kyselemään Johannesbergistä. Kukaan ei tuntunut tietävän. Lähdimme pois ja istuskelimme tehtaan lähettyvillä kunnes oppaamme lähestyi meitä huutaen Finlandia tms. 

Joku tehtaassa olikin tiennyt Johannesbergin olevan nykyään Janov. Lähdimme sinne ja päädyimme tutkimaan samaa hautausmaata, jota eilen kuvasin.   

Olimme saaneet selville merkittävän asian vaimoni sukujuurista. 

#historia #tsekki #puola #lasinpuhaltaja #lasihytti #lasitehdas #lasi #matkailu #automatkailu #suku #sukujuuret #turismi #sukupuu #sukututkimus #tie #tiestö

Prahan tanssiva talo Rogers & Astaire

 Vasemmalla oleva lasinen Ginger Rogers käy tanssiin kivisen Fred Astairen kanssa. 

Tämä pariskunta inspiroi talon suunnittelijoita Vlado Milunićia ja Frank O. Gehryä.

Ginger Rogers se siinä vikkeline askelineen. 

Kärpänen tuolla hameenhelmoissa. Mitä ihmettä?

Tästä hahmosta ei ilmene tekijää eikä nimeä, mutta viesti on ilmeinen. 

Ovatko kärpänen ja mieshahmo mukana kokonaisuudessa talon suunnittelijoiden toiveesta, sitä en tiedä. 

Václav Havel visioi tähän tilaan demokratian symbolia. Hanketta vastustettiin, koska on niin erilainen verrattuna kaupungin rikkaaseen, mutta perinteiseen, arkkitehtuuriin.  

Talo kuitenkin tehtiin ja nyt se on yksi kaupungin suosituimmista nähtävyyksistä.  

Osaisiko joku muuten tulkita tuota Astairen häkkyrähattua? Ehkä se on vain tarkoitettu rikastamaan kokonaisuutta. 

Ikkunoiden sijoittelu ja kaarevat viivat jäntevöittävät kokonaisuutta. 

Otimme tuntumaa myös taideteoksen sisäpuoleen vie reilemalla katutasossa olevassa kahvilassa. Ylhäällä on kuulemma ravintola Fred & Ginger. 

#praha #tsekki #matkailu #automatkailu #nähtävyydet #turismi #turisti #tanssivatalo #gehry #historia #milunic #arkkitehtuuri #nähtävyys #böömi #elokuva #filmitähti